Suljettuun Kyminlinnaan on vuosisatojen aikana liitetty tarinoita, legendoja ja huhuja. Yksi paikallisista tarinoista on ollut Kyminlinnaan johtava salakäytävä. Kun Kyminlinnan Google Maps sivulle jätettiin salaperäinen viesti, päätimme lähteä selvittämään mahdollisen salakäytävän olemassaoloa.

Kyminlinnan rakennusvaiheita dokumentoitiin venäläisten toimesta kattavasti ja useimmat dokumentit ovat säilyneet tähän päivään saakka. Suuri osa asemakaavoista, kartoista ja rakennuspiirustuksista on myös digitoitu ja saatavilla avoimesti Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelusta.

🡆 Tutustu Kyminlinnan digitoituihin piirustuksiin

Esimerkiksi tässä suunnitelmassa vuodelta 1812 tarkastellaan linnoituksen keskeneräiseksi jääneitä rakennustöitä.

Missään digitoiduista aineistoista ei kuitenkaan näy salakäytäviä eikä muita tunneleita, kuin muurin läpäiseviä poterneja ja muurin sisällä olevia kasematteja.

Kaikkia tuhansista dokumenteista ei kuitenkaan ole digitoitu, mutta onneksi ne ovat kuitenkin julkisesti saatavilla tutkijoille ja kiinnostuneille.

Tilasimme suuren määrän lupaavalta kuulostavia digitoimattomia aineistoja ja suuntasimme Kansallisarkiston Helsingin toimipisteeseen tutkimaan vanhoja piirustuksia.

Arkiston kätköistä

Kansallisarkiston himmeässä tutkijasalissa eteemme asetettiin suuri karttasalkku, jonka sisältä paljastui kymmeniä ajan patinoimia dokumentteja.

Dokumenttien joukossa oli useita suunnitelmia näyttäville rakennuksille joita ei koskaan rakennettu, linjanveto rautatielle linnoituksen läpi, sekä pystyuunin ja huoltorakennusten piirustuksia – ja pinon alimmaisena, dokumentti joka saattaisi vastata kysymykseen tunneleista – aineisto 395.

Aineisto 395 oli otsikoitu ”Viemäröinnin ja ojituksen osa-asemakaava”. Viemärithän ovat tunnetusti klassisia salakäytäviä linnoihin, joten saatoimme olla oikeilla jäljillä. Asemakaavassa Kyminlinnan kasarmirakennuksia kiersi noin metrin syvyiset kivettyt avoviemärit, joiden yli oli paikoin merkitty kulkusiltoja. Kanavat jatkuivat kaavan mukaan kymmeniä metrejä linnoituksen ulkopuolelle.

Kuvasimme dokumentit ja palasimme Kotkaan vertaamaan asemakaavaa nykymaastoon.

Toisin kuin elokuvissa, vanhat kartat eivät asetu virheettömästi modernien ilmakuvien päälle. Piirustukseen merkityn tien ja joen ansiosta saimme kuitenkin kohtalaisen tarkan käsityksen siitä miten vanhat viemärikanavat oli suunniteltu kulkemaan ulos linnoituksesta ulkovarustuksiin ja vallihautaan.

Olli Airola kirjoitti kirjassaan ”Kymenkartanon linnoitus – Kyminlinna” vuonna 1970 seuraavasti:

"Upseerirakennuksen koilliskulmasta kasarmin ja keittiön luoteispäätyjen ohi oli rakennettu noin 80 cm maan alle tiilistä holvimainen 1,4 m korkea ja 80 cm leveä viemärikanaali. Se oli johdettu koillissivun poternin kautta sisempään vallihautaan. Tähän viemäriin oli johdettu linnoituksen halki kaivetun vesiojan vesi, joka mennessään vei rakennuksilta johdetut jätevedetkin. Upseerirakennuksen kaksikerroksinen käymälä sijaitsi juuri vesijohdon päällä."

Airolan mainitseman käymälän pohjapiirustukset löytyivät tilaamistamme dokumenteistä.

Koillisen poternin vieressä näkyy yhä viemärijärjestelmän vesiportti.

Airola jatkaa:

"Mainittu viemäriholvi lienee ollut se Kyminlinnasta perimätietona kulkenut tarina salakäytävästä, joka johti linnoituksesta muurien alitse Huumanjoen rantaan..."

Olimme oikeilla jäljillä!

Koillisia ulkovarustuksia on kuitenkin purettu mittavasti tien ja rautatien vetämiseksi, joten salakäytävän kohtalo näytti pahalta. Uudemmissa piirustuksissa vuodelta 1908 avoviemäreitä on myös korvattu osittain viemäriputkilla, mutta rautatien takaa pitäisi kuitenkin löytyä ainakin alkuperäistä 1810-luvulla kaivettua valumavesijärjestelmää.

Maanmittauslaitoksen rinnevarjostekuvista paljastuivat selvästi koillisporttia suojaava ravelliini, vallihauta, sekä linnoituksen vedenpoistoon tarkoitetua alkuperäistä valumavesijärjestelmää (korostettu keltaisella). Kaivanto näytti jatkuvan jokeen saakka.

Totuuden hetki

Vanhat piirustukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, joten ainoa mahdollisuus salakäytävän salaisuuden selvittämiseen oli käydä itse paikan päällä maastossa.

Linnoituksen koilliset ulkovarustukset ovat vuosien saatossa jääneet metsän ja tiheän aluskasvillisuuden alle ja loppukesä ei ole paras mahdollinen aika hautautuneiden kivirakenteiden tutkimiselle. Rinnevarjostekuva osoittautui kuitenkin tarkaksi ja yli 200 vuotta sitten kaivettu valumavesijärjestelmä löytyi helposti maastosta.

Oja päättyi kuitenkin rautatien pohjatöihin ja umpeenkasvaneeseen luontoon. Ainakaan tämän kaivannon päästä ei löytynyt kommentin jättäneen henkilön kuvailemaa tunnelia.

Tutkiessamme koillisia ulkovarustuksia löysimme paljon sortuneita kivirakenteita, umpeenkasvaneita syvänteitä ja maastoon jätettyjä jätteitä. Onneksi metsästä paljastui myös kauniita ja ehjiä linnoitusrakenteita.

Vaikka salakäytävä Kyminlinnaan jäi tällä tutkimusmatkalla löytämättä, historiallinen linnoitus tarjoaa Kotkalaisille jatkuvasti uutta ihmeteltävää. Tutustu itse Kyminlinnan vanhoihin piirustuksiin ja lähde rohkeasti tutkimaan linnoituksen menneisyyttä!

Kotimatkalla metsän varjoista pilkotti uudempi sadevesiviemäri, joka kuin ilkkuen katosi kohti Kyminlinnaa. Jätimme mutavedessä ryömimisen väliin tällä kertaa.

Ja jos sinä olet löytänyt sen oikean salakäytävän Kyminlinnaan – kerro siitä meillekin!